Meinasi tulla probleema, kun taivaalta ei tihkunut pisaraakaan vettä koko toukokuun aikana. Probleemi syntyi siitä, kun ei päässyt testaamaan hytin veden pitävyyttä. Se oli aivan varmaa, että katto ei falskaa, mutta hytin ja kannen välinen ja portaikon tiiveydestä ei ollut kokemusta. Komiat säät saivat minut vielä innostumaan katon maalauksesta ja kävin oikeassa maalikaupassa hankkimassa alumiinkaton maalaukseen sopivat värmeet. Värit olivat liuotin pohjaisia, siis melkoista suttaamista. Muuten kaikki meni hyvin, mutta kyllä pintaväri oli aivan jotain muuta sävyä kuin antamani teippimalli. Teippi oli selkeästi metallihohto harmaa, kun maali kuivuttuaan oli ihan jotain muuta. En edes osaa kuvailla, mikä se väri on.
Sittenpä keksin, että pesen katon ja kyljet oikein paineella, kun piti muutenkin maalausta varten roudata kompressori laiturille. Ensin sitä ilahtui, kun mistään ei löytynyt vuotoa ja melkein jo otin snapanderin onnistumisen kunniaksi. Kuinka ollakaan kun lähdin seuraavan kerran veneellä liikkeelle, niin jo vain löytyi lammikko makuutilan lattialta. Piti oikein muistella, oliko joku purkki kaatunut vai mistä ihmeessä tuo lammikko syntyi. Ahaa… se siis ilmaantui kun vene lähti keulimaan ja vesi oli sittenkin pesun aikana päässyt johonkin lattiarakoon. Ei sitä paljoa tullut, mutta kun se tippuu juuri patjan jalkopäähän, pitäähän se saada tukittua. Tätä kirjoitettaessa on taas muutama mahdollinen sauma tiivistetty ja odottaa Juhannusajelua, jolloin nähdään löytyikö oikea vuotopaikka.
Sisätilat ovat saaneet kävijöiltä kiitosta ja ovathan ne kieltämättä melko messevät. Saunottukin on jo useaan kertaan. Ensin tulee leppeät löylyt, mutta useamman kastautumisen jälkeen sauna kyllä ennättää kuumeta niin, että lauteilla löytyy tilaa “sauna-Timoillekin”. Ovien kanssa joutuu hieman kikkailemaan, koska pesutilan-ja käytävän ovet aukeavat kovin lähekkäin. Ovista puheenollen seuraaviin yksilöihin kyllä investoisin keulan ja perän liukuoviin. Nämä kaappariovet vievät niin suuren tilan, että aina saa siirellä jotain tavaroita kun ne haluaa kokonaan auki. Etuovihan on peräti metrin leveä. Mahtuu juuri aukeamaan kokonaan, mutta vaatii ison tilan auetakseen ja auki ollessaan estää ulkovarastoon pääsyn.
Keittiön saatua vihdoin klaffilisänsä ja kulmakaapin pyöreän ovensa, on pentteri kuin paremmassakin mökissä. Onhan varustuksena tilavat yläkaapistot viinihyllyineen, kaksiliesinen kaasuhella, kaasuuuni, tiskiallas, vetolaatikostoja jne. Salonki on helposti muutettavissa kuuden henkilön ruokailutilaksi laittamalla pinottavat tuolit kaarevan pöydän ympärille estämättä silti läpikuljettavuutta. Yöksi voi pedata täysimittaisen parivuoteen edelleen niin, että ohi pääsee vaivatta kulkemaan. 32″ töllö on sopivalla korkeudella jääkaapin päällä ja sohvalta sekä kipparituolista on hyvä katsella futiksen MM:t tai Emmerdalet. Valoja tuli laitettua niin että riittää. Täydellä valaistuksella tämmönen puolisokeakin näkee lukea. Onneksi Talomatin automattiikka sallii valojen himmentämisen ja osavalaistuksen esim vain nauha-ledeillä. Makuutiloihin meno ja siltä tulo vaatii vielä notkeutta sillä korkeus siellä on vain 85cm, mutta sehän on hyvä mittari omalle kehon tarkkailulle. 110cm makuuleveys on riittävä kahdelle kun parisuhde on kunnossa ja jollei ole, niin aina voi kömpiä toiseen runkoon mököttämään. Tarkoitus olisi kuitenkin jatkossa levittää runkojen leveyttä peräpätä kohti, jotta perä saisi enemmän kantopinta-alaa. Nyt alus on painavista moottoreista johtuen perään päin kallellaan noin 15cm. Sisätloissa sen huomaa lähinn oviautomatiikasta. Etuovi sulkeutuu automaattisesti ja takaovi avautuu automaattisesti. Kaiken kaikkiaan sisätiloissa en vielä keksi muuta muutettavaa kuin nämä ovien mekanismit.
Palataan tekiikka puoleen seuraavassa artikkelissa,jolloin olen toivottavasti saanut kaasufirmankin hoitamaan hommansa loppuun. Eihän sitä ole vasta tehty kuin 3 kuukautta. Lasku kyllä tuli jo heti alkutöiden jälkeen, mutta lopputarkastusta odotellessa.
Salnki muuntautuu helposti 6 hengen oleskelu/ruokailutilaksi
… master bedroomiksi
