Huonosta uimataidosta huolimatta on minuun iskenyt jonkinlainen vesimania, eli haluan aina asua vesistön äärellä. On tullut koettua omakotiasuminen Pyhäjärven ja Kyrösjärven rannoilla ja rivitaloelämää Näsijärven rannalla. Ja kerran kun mökin terassille ei kuulunut laineiden liplatusta piti siihen itse rakentaa soliseva puro. Välillä vietimme useita lomiamme matkailuautoissa ja aina piti löytää leiripaikka joltain rannalta.
Olin pikku poikana seilannut isäni hankkimalla Saimaa-hinaajalla pahoinvoivana matkustajana ja pakkopullana käynyt navigaatioseuran saaristolaivurikurssin, evvk! 90-luvulla hankin ensimmäisen oman veneen, jolla opettelin nousemaan virtaavaa koskea pitkin kotilaituriin. Sitä kokemusta hankin noin 15 vuotta. Sittemmin kun siirsin veneen Kyrösjärveen, rakensin siihen puulämmitteisen saunan. Siitä tuli yllättävän toimiva 3 in 1 daycruiseri. Vene, sauna ja yöpymispaikka samassa 6 metrin paketissa.
Sitten 2015 silmiin osui myytävä asuntolaiva. Ja eikun Turkuun sitä ihmettelemään. Se lienee ollut se lopullinen kipinä, joka sytytti juuri eläkkeelle jääneessä miehessä sen ikuisen pikkupojan: MÄ HALUUN TON!
Vaan kun en saanut. Kävin kahdesti laivalla ja tein tarjoukseni, tein toisenkin, mutta joku halusi sitä vielä enemmän ja laiva lähti Aurajoesta Amsterdamiin. Arvaa vain jäikö kaivelemaan.
Ei muuta kuin googlettamaan asuntoveneitä. Jenkeistä löytyi huiean modernin näköinen alus josta innostuin. Kirjeenvaihto tyrehtyi kuitenkin jostain syystä lyhyeen, vaikka aluksi tuntui siltä, että valmistaja oli kiinnostunut jopa maahantuonnin aloittamisesta. Ehkä oma tilanne, jossa ehdotin ensimmäisen aluksen toimittamista maksuajalla antoi liian persaukisen vaikutelman.
Heti perään tuli lähtöpitkälle Aussin matkalle, jossa kuinka ollakaan törmäsin satamiin, joissa oli useita asuinkäyttöön rakennettuja veneitä. Siitäkös se kuume yltyi. Kotiin palattuamme oli Jenkkialuksen valmistaja lähettänyt oman tarjouksensa. Kun ynnättiin sähköjärjestelmän vaihtamainen ja saunan lisääminen kalliiden rahtikulujen kanssa yhteen, loppuivat omat ja lainatutkin rahat, joten siitä hankkeesta piti luopua. Alkoi hillitön pohjakuvien piirtäminen millimetripapereille. Sitten etsin netistä venesuunnittelijoiden yhteyksiä ja bongasin muutaman joihin olin yhteydessä. Kuinka ollakaan toinen kysyi, olinko jo aiemmin asiaa tiedustellut. No en ollut, mutta toinen taho kylläkin. En siis ollutkaan yksin asian kanssa liikkeellä? Osoittautui, että Tekno-Marin oli myös suunnitellut sattumalta aivan saman tapaista alusta. Yritimme saattaa suunnitelmamme yhteen, mutta toinen ajatteli asiaa pelkästään veneilijän ja omien intressiensä pohjalta ja minä puolestani asuntomyyjän uusi tuulia siihen puhaltaen.
Yhteistyö päättyi sitten aivan kalkkiviivoilla kun en halunnut kaventaa sisätiloja ulkolaipioiden hyväksi enkä ollut valmis kasvattamaan syväystä sisämoottoreiden vaatiman kiinteän potkuriakselin takia. Myös hinta tuntui karkaavan vaikka luovuin monista ”herkuista”. Olin taas siis yksin piirustusteni kanssa. MUTTA MINÄ HALUSIN ASUNTOVENEEN!