Ennen kuin päästiin kokoonpano vaiheeseen,piti selvitellä mistä ja millaisilla toimitusehdoilla mitäkin tarpeita oli saatavilla.Vaikeimmaksi osoittautuivat kalusteiden hankkiminen. Ensin kävin pohjakuvani kanssa Keittiömaailmassa. Sieltä luvattiin tarjous kun ensin istuimme tunnin tarpeita selvitellen. Ainoa mitä sieltä lopulta sain oli jatkuva mainospostitus. Koetin kysellä ainakin neljältä puusepältä tarjous mahdollisuutta. Vain yhdeltä sain suuntaa antavan tarjouksen. Tekijä oli kuitenkin niin kaukana ja tarjous tuntui kalliilta, että jatkoin etsintää. Sain useita eri vinkkejä, mutta kaikilta tuli vesiperä.
Kävin myös Puustellin avaijaispäivillä piirrosteni kanssa ja sainkin tarjouksen, mutta taas kulmikkailla kalusteilla vaikka nimenomaan pyysin pyöristettyjä. Avajaisissa luvattua Aalto maljakkoa en myöskään koskaan saanut. Oli muuten toinen kerta kun Puustelli-kauppias jätti lupauksensa täyttämättä. Löysinpä yhden puusepänliikkeen joka mainosti osaavansa tehdä kalusteen kuin kalusteen, mutta kuvat lähetettyäni vastattiin, että ei heillä tälläisiä kannata tehdä kun niissä menee niin paljon aikaa. Juuri kukaan tekijöistä ei edes tuntenut valitsemaani materiaalia jonka itse löysin pitkän haun jälkeen Lahdesta. Tavoitteena oli keventää rakenteita ja tällä balsavanerilla sai aikaan erittäin kevyet kalusteet.
Seinärakenteista pyysin tarjoukset kolmelta toimijalta. Yksi jätti näistäkin tarjoamatta. Kyseessä kuitenkin noin 10.000€ kaupat.
Ikkunoita ja ovia kilpailutin myös neljällä toimijalla. Kahdelta sain tarjoukset. Muita ei tämäkään 10.000€ kauppa kiinnostanut. Tilauksen tehtyäni sain Virolaiselta toimittajalta todella edullisen tarjouksen liukuovista jotka olin jo ennättänyt vaihtamaan suunnitelmissa sarana oviksi niiden kovan hinnan takia, mutta en kehdannut enää pakittaa koska niiden toimittaja Pirkkalan Alumiini ja Lasi oli jo käynyt mitat ottamassa. Seuraavan kerran tiedän mistä saan liukuovet jopa halvemmalla kuin nämä saranaovet. muutoin Pirkkalan miehen toimitus pelasi kuten sovittu.
Lasikuitutöistä sain tarjouksen kun kävin itse paikalla, enkä suostunut poistumaan ennekuin tarjous on annettu. Se tulikin jo aiemmin käsitektyä, mutta pienien lasikuitutöiden teettäminen olikin taas jo oma lukunsa.
Seinien liimaamiseeen käytin Wurthin polymeeri-liimaa. Tarkkana ostajana kysyin ensimmäistä 4 makkaran erää hakiessani, että voinko palauttaa ylimääriset jos jää kokonaisia tuubeja yli. Ei olisi käynyt kun olin käteisasiakas. Tuli pieni virhearviointi kun myyjän kanssa pähkäilimme liiman kulutusta. Projektissa kului nimittäin ainakin 40 makkaraa (600g) kyseistä liimaa! Minusta tuli lähes jokapäiväinen asiakas Wurthin myymälään. Onneksi siellä oli aina kahvitarjoilu, niin ei niin paljoa harmittnut sinne ajelu.
Lattioiden painossa yritin myös säästää painoa, mutta kevyet muovipohjaiset materiaalit olivat niin kalliita, että tällä kertaa skippasin ne ja tyydyin hieman ohuempaan vaneriin kuin alkuperäisessä oli ollut. Vanhan version todellisesta painosta ei ollut tietoa, ja siksi yritin pysyä enintään samassa painossa, koska alus ui syvällä jo ennestäänkin. Painavat tankit ja Mercruiserit sijaitsivat kaikki keskiakselin takapuolella ja siksi alus oli siis takapainoinen. Sitä painosuhdetta yritin muuttaa jatkamalla koria metrillä etukannelle päin ja poistamalla painavat vesi-ja septitankit. Vaan eivätpä ne seinät paljoa painaneet ja kun yläohjaamo laajeni 2 hengen tilasta kuuden hengen kokoiseksi oli odotettavissa, että etenkin “täydellä kuormalla” takapää uisi edelleen syvissä vesissä. Yläohjaamon kalusteet olivat myös tiukassa kotimaasta hankittaviksi. Onneksi Kimmotorin Kimmo Harra osasi vinkata Jennkisivuston, josta sellaiset löytyivät täysin valmiina pelkän verhoilun hinnalla. Kaiken lisäksi toimitus pelasi juuri kuten oli sovittu. Saattaapi olla, että runkojen kantavuutta joudutaan vielä miettimään ennen myyntiin laittoa. Hiukan jännittää vesille lasku.
