Kun laite saatiin messujen jälkeen vesille, se laskettiin vielä osittain jäihin Santalahden venesatamassa. Perälauta vuoti hieman vettä koska alus oli ollut puoli vuotta rutikuivassa hallissa ja perän vanerit olivat päässeet kuivumaan. Jännitin viikon verran, turpoaako vaneri vielä pitäväksi ja kyllähän näin kävi. Odotellessa Näsijärvikin vapautui jäistä ja pääsin siirtämään veneen kotisatamaansa Naistenlahteen. Sisätiloissa oli kuitenkin vielä paljon hommia jäljellä. Kaikki listoitttamnien, matot, keittiön kaapistot, wc, lämppärit jne olivat messuilla vain osittain valmiina.
Onneksi kun kevät puhkesi kukkaan pääsimme kuitenkin vesillekin. Tässä muutama fiilistelykuva järveltä.
Miltäkö nyt tuntuu? Uskomattomalta suoritukselta joka ei jätä paljoa toivomisen varaa. Jos olisin lähtenyt tyhjältä pöydältä olisin tehnyt joitain asioita eri tavalla, mutta näin proto alukseksi tästä tuli lähes sellainen kuin oli tarkoituskin. Joistain “herkuista” piti luopua varojen vähetetessä, mutta niitähän voi aina lisätä kun lakkaa köyhtymästä. Tälläisiä puutteita ovat aurinkokatto, moottoroitu kuomu, keula-ankkuri, autopilot jne.
